Vahvuuksien pedagogiikan neljä hyvää syytä

Hyveet ja vahvuudet ovat ratkaisevassa roolissa tavoiteltaessa elämässä selviytymisen taitoja ja osaamista, onnellisuutta ja elämässä menestymistä - myös ammatillisesti. Ne ovat luonteen taipumuksia, joita ilman asiat eivät tahdo sujua. Aristoteleen mukaan hyveitä voi oppia, mutta ei kirjoista vaan käytännössä, tekemällä hyveiden mukaisia tekoja, esimerkiksi yhdessä opettajan kanssa. ”Positiivisen psykologian mukaan ihmisen hyveet ja luonteen vahvuudet voivat toimia puskureina tai rokotuksina monia psykologisia ongelmia ja häiriöitä vastaan. ”

”Positiivisen psykologian mukaan ihmisen hyveet ja luonteen vahvuudet voivat toimia puskureina tai rokotuksina monia psykologisia ongelmia ja häiriöitä vastaan. ”

Yhteiskunnallinen syy

Jos yhteiskunta todella välittää nuorten tulevaisuudesta, meidän pitäisi arvioida vahvuuksia ja kiinnittää huomiota siihen, miten ne kehittyvät. Tutkimus johdonmukaisesti osoittaa, miten eräät vahvuudet, joita kehitetään yhdistävät ihmisiä toisiinsa, liittyvät vahvasti hyvinvointiin ja edistävät luovuutta, kriittistä ajattelua, kauneuden ja hyvyyden arvostamista ja suojaavat lapsia ja nuoria mielenterveysongelmilta. (Park & Peterson, 2008; Park, Peterson, & Seligman, 2004).

Koulumenestykseen ja koulussa viihtymiseen liittyvä syy

Pitkä muodollinen koulutus korostaa voimakkaasti vahvuuksien kehittämisen merkitystä. Tämä on suomalaisessa arvoneutraalissa koulutuksessa ja kasvatuksessa vakavasti laiminlyöty. Monet luonteen vahvuudet kuten sitkeys, itsehillintä, kiitollisuus, rakkaudellisuus ja toiveikkuus ennustavat menestymistä koulussa ja myöhemmin pitemmälle johtavissa opinnoissa ja työelämässä. Uteliaisuus ja tiedonjano vahvistavat monin tavoin oppimisprosesseja ja luovat perustan elinikäiselle oppimiselle. Monet niin sanotut toipumisvahvuudet edesauttavat kuntoutumiseen elämän takaiskuista. Lisäksi hengellisyyttä ja uskonnollisuutta edustavat vahvuudet liittyvät elämän merkityksen, tarkoituksellisuuden ja mielekkyyden tuntemuksiin.

Vahvuuksille rakentuva pedagogiikka on erityisen hyödyllinen niiden lasten ja nuorten kohdalla, joiden historiassa on menetyksiä, huonoja koulusuorituksia tai muita ongelmia. Vahvuuksille perustuvaa lähestymistapaa voidaan käyttää päiväkoti-, peruskoulu, ammattikoulu ja jopa korkeakoulutasoisissa opinnoissa. Erityisen merkittävää osaa vahvuusperusteinen lähestymistapa näyttelee kodin ja koulun yhteistyössä, jossa on päästävä eroon niin sanotusta puuttumismalliin perustuvasta lähestymistavasta.

Vahvuuden valintaetuna- syy

Paul B. Baltes (1939 - 2007) oli saksalainen psykologi, jonka laaja tieteellinen tutkimustyö koskee eliniän suuntautumisen inhimillistä kehitystä. (Wikipedia) Paul ja Margaret Baltesin kollegoineen kehittämä SOC-malli (selective optimization with compensation) kuvaa sopeutumisprosessia, johon ihmiset sitoutuvat todennäköisesti koko elämänsä ajan. SOC-mallin mukaan onnistunut yksilönkehitys koostuu kolmesta osatekijästä: valikoinnista (selection), optimoinnista (optimization) ja kompensoinnista (compensation) (Baltes & Baltes, 1990). Nämä prosessit voivat olla aktiivisia tai passiivisia, ulkoisia tai sisäisiä ja tietoisia tai tiedostamattomia. Baltesin ym. mukaan ihmiset käyttävät arjen ongelmanratkaisuun valikoivan optimoinnin ja kompensoinnin strategiaa. Hänen malliaan voidaan pitää myös yleisenä voimaantumisen, elämänhallinnan ja oppimisen strategiana.

Mallin ydinsanoma on se, että yksilön kehitys muodostuu jokaisessa ikävaiheessa resurssien menetysten ja saavutusten välisestä dynaamisesta suhteesta. Tämä suhde vaihtelee eikä säily samana läpi elämänkulun. Malliin sisältyy ajatus siitä, että eri ikäkausina ihminen suuntaa resurssejaan eri tavalla, koska hänen olemassaolossaan muun muassa kehityspsykologisten tekijöiden johdosta tapahtuu muutoksia elämänkulun aikana. Tästä johtuen ihminen joutuu myös sen tosiasian eteen, että hänen valintansa muuttuvat ja valintojen seurauksia on pyrittävä optimoinaan ja hakemaan sellaisia kompensatorisia ratkaisuja, jotka mahdollistavat parhaan mahdollisen elämänkulun ja voimaantuneisuuden. Valikoinnissa pääpaino on tavoitteiden asettamisessa. Optimointi on sisäisten ja ulkoisten voimavarojen käyttöä korkeampien toiminnantasojen saavuttamisessa. Kompensoinnissa on kyse siitä, voiko ihminen saavuttaa muilla keinoin saman tavoitteen tai saada aikaan saman tuloksen, ja se tapahtuu voimavarojen kohdistamisella haluttuihin tavoitteisiin (Baltes, 1996; Dixon, 1995).

Koulutukseen ja oppimiseen liittyviä valintoja joudutaan tekemään varsin varhain. Missä määrin ne ovat tietoisia ja perustuvat tietoisiin ratkaisuihin on lapsen tulevaisuuden kannalta erityisen keskeisiä. Myös lapsi valitsee ja keskittyy niihin toimintoihin, jotka ovat hänelle kaikista tärkeimpiä ja joissa ympäristön vaatimukset, omat mieltymykset ja biologinen kapasiteetti ovat sopivassa suhteessa keskenään (Baltes, 1996). Tärkeää oppilaan valintojen tukemisessa on se, ovatko valinnat reaktiivisia vai proaktiivisia ja millaisiin vahvuuksiin ne rakentuvat. Baltes katsoo, että kehitys ja sopeutuminen iästä riippumatta muodostuu valikoinnista, optimoinnista ja kompensoinnista ja että nämä prosessit ovat universaaleja luonteeltaan. Mallin analyysiyksikkö valinta, optimointi, kompensointi voi ulottua mikrotasolta makrotasolle – yksilön kehityksestä yhteiskuntien kehitykseen – ja läpi toiminnan eri alueiden.

Elämän onnellisuuteen liittyvä syy

Vahvuuksia koskevissa pitkittäissuunnassa tehdyissä tutkimuksessa korostuvat löydökset, joissa vahvuutensa löytäneet nuoret ovat onnellisempia, terveempiä ja sosiaalisesti kyvykkäitä. Vahvuuksille rakentuva oppiminen ei ole yhteiskunnallista ylellisyyttä, vaan välttämättömyys, jolle ei ole vaihtoehtoa. (Park, 2004; Park & Peterson, 2008).

Ihmisen vahvuuksien käsite on dynaaminen ja kontekstiriippumaton ominaisuus adaptiivisuuden tai yleiskäyttöisyyden mekanismien mielessä; se edustaa elinikäisen oppimisen ja joustavan elämänhallinnan tilaa; se säätelee yksilönkehityksen tavoitteiden suuntaa samoin kuin tapoja, joilla tavoitteet saavutetaan: se ei ainoastaan tue yksilöiden kehitystä vaan myös tekee heistä tehokkaampia osallistujia yhteisen hyvän luomisessa. Ihmisen vahvuudet ilmenevät kyvyssä joustavasti soveltaa niin monia resursseja ja taitoja kuin ongelmien ratkaisuun tai tavoitteeseen pyrkimiseen tarvitaan. (Staudinger 1995, Staudinger & Pasupathi 2000)